Melli ja Bismarck -karhut ottivat reippaan töpöttelyasennon ja lähtivät tutustumaan Oulun tervaporvareiden historiaan ja samalla katselemaan kaunista kesää Turkansaaren ulkomuseoon.
Mietiskeltäessä Oulun historiaa karhut eksyivät pohdiskelemaan tervaa. "Terva on tahmaista" tiesivät karhut kertoa. "Se tuoksuu metsälle, mutta ei samalla tavalla kuin metsä, vaan maustetulta suolalla, pippurilla, savulla ja sitkeillä asioilla".
Vanhojen pihapiirien, aittojen ja riihien varjoissa vilistellessä saattoivat karhut hetkittäin jaksaa pohdiskella menneiden sukupolvien raskasta raadantaa. Kuitenkin kujeilevat karhuntassut kuljettivat karhuja välillä niin vimmattua vauhtia paikasta toiseen, että museoretken varsinainen sivistyksellinen tarkoitus saattoi hiukan unohtua ja leikkimieli vallata Bismarckin ja Mellin.
"Historiasta viis!", kesä on kauneimmillaan ja aurinko paistaa, päivän voi viettää myös villisti puuhevosen selässä!
Aurinko raidoitti Bismarckin ja Mellin ympärillä nurmikentät ja polut tiikerinraidoille. Hämärässä häämöttivät vanhat tervaveneet ja -tynnyrit katostensa suojissa leväten.
Tervapata houkutteli vastustamattomasti puoleensa, vaikka houkutteleva musta tahma samanaikaisesti pelotti: "Se on tahmaa". "Se on mustaa ja sotkee käpälät". "Se tuoksuu". " Se on mustaa". "Voiko sitä maistaa". "Varo hattuasi".
Museon alueelta karhut löysivät myös oman unelmamökkinsä, aivan heidän kokoisilleen tarkoitetun! Tuonne voisi unohtua viettämään kesää ja palata kotiin syksyllä vatsat marjoja ja sieniä täynnä. Ja tervaa kauluksella.
Mutta sisustukseltaan karhuihin toki vetosi herraskaisempi ympäristö. "Entä jos mökkiin saisi kauniin teeastiaston ja flyygelin?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti