Punaiset kumisaappaat

Kevät.

Se merkitsee litiseviä nurmikoita, lätäköistä heijastuvaa sinistä tai harmaata taivasta, ujosti maasta puskevaa vihreää sekä kumisaappaita. Lumien haipuessa muistoksi punaiset, tai oikeastaan minkä tahansa väriset kumisaappaat ovat tarpeen, jos pieni karhu aikoo hyvästellä talven ja toivottaa tervetulleeksi kevään.

Kun suuret karhut heräävät talviunilta, pienet karhut kumikenkineen varistelevat itsestään talven raukeuden niiden ylle ripotteleman pölyn.

Talveksi etelään muuttaneet linnut palaavat yksin tai ryhmässä. Ne etsivät itselleen vesistöjen sulia virtapaikkoja ja lumen hylkäämiä metsiä ja peltoaukeita. Linnuilla ei tosin ole kumikenkiä.

Etkö jo tule?

Muistoihin haipuvat lumilaikut jättävät jälkeensä kostean maan voimakkaan tuoksun, joka usein aiheuttaa peräkkäisiä pitkiä nuuskaisuja, ehkä myös aivastuksia.

Kevään herättämät kasvit oikovat itseään oltuaan painuksissa lumen alla. Ne työntävät ujosti päänsä mullasta kohti aurinkoa, venyttelevät raukeina ja huikkaavat ohikulkijalleen hyvää kevättä.

Kevään vasta hiljaa heräillessä maailma näyttää ensi silmäyksellä yhtä harmaalta ja ruskealta kuin syksyllä ennen kuin lumi piilotti kaiken alleen. Kuitenkin kevät tuoksuu odotukselta, heräämiseltä ja jälleennäkemisen ilolta. Keväällä tervehditään suurella riemulla ensimmäistä heräävää kasvia, ötökkää ja kotiin palaavaa lintua. Pian koittaa aika, jolloin punaiset kumisaappaat eivät ole enää ainoa kirkas värinpilkahdus keskellä ruskeaa metsää.

Naapurin rekku

Naapurissa asuu koira. Se on pieni ja se pitää oman äänensä kuulemisesta. Säännöllisesti se muistuttaa myös naapureitaan oman äänensä heleistä sävyistä. Joskus se on pitkän tovin hiljaa, jonka jälkeen se huolestuu onko äänensä ennallaan vai onko se hiipunut liian pitkällisen vaikenemisen myötä. Silloin se helähdyttää ilmoille korkean sävelensä ja jää maistelemaan sen jälkeensä jättämää kaikua. Mikäli se ei ole tyytyväinen kaikuun ja äänensä puhtauteen, se päästää matkaan toisen, kolmannen, neljännen sävelen... Lopulta sieltä aina löytyy se täydellinen, harmoninen sävy, joka maistuu nokosille keskikesän aurinkoisella laiturilla, salaa syödylle nakille ja päättymättömälle pallopelille.

Meidän pienet koiramme ovat paljon hiljaisempia, mutta joskus ne selvästi keskittyvät kuuntelemaan naapurin koiran laulua, aivan kuin haluaisivat siihen itsekin vielä joskus liittyä..