Kukkamuistoja kesäkuulta

Elokuun helteissä nallet muistelevat pilvihöttöisiä muistoja kesäkuiselta retkeltä suolle, jossa kasvoi untuvaista tupasvillaa. Kukinnot olivat kuin vanua tikun päässä, taivaan kevyet pilvet kuin samaa untuvaa ja sää vielä maltillisen lämmin. Kesä vasta aluillaan! Nyt samaisilla mättäillä on vain pieniä kumikengän jälkiä, kun suo on puhdistettu oransseina hehkuvista lakoista.

Nuo herkullisiksi todetut lakat olivat kesäkuussa vielä valkoisia kukkia. Kukapa osaisi arvata mitä pienestä kukasta voikaan kasvaa!

Ja suopursun tuoksu sekä huumaa että aivastuttaa! Vahvassa tuoksussa yhdistyvät kesäyön himmeä valo ja öisten lintujen äänet, ehkä myös myöhäisen käen kukunta ja salaperäinen hiipparointi metsässä!

Kiitos sinulle kesä, kun kävit! Vielä ei hyvästellä, mutta tiedämme että piakkoin koittaa taas lähtösi hetki.

Seikkailu Saimaalla

Kesä on seikkailujen kulta-aikaa, totesi pikkuinen Alfons -nalle kuullessaan pääsevänsä mukaan matkalle Savonlinnaan. Sen pikkuruinen sydän oikein pamppaili, kun se ajatteli suurta Saimaata ja sen mahtavia selkiä. "Sehän on melkein kuin meriseikkailu", se pohdiskeli sovittaessaan ylleen kirkkaan oranssia pelastusliiviä.

Ehkä Alfons joutui perillä Savonlinnassa aluksi hiukan pettymään, sillä suuri sisävesiseikkailu Saimaalla paljastuikin maakrapujen tallusteluksi tasamaalla, mutta onneksi sekin voi olla hauskaa oikeissa paikoissa. Savonlinnan maakuntamuseolla Riihisaarella on nimittäin uljaita museolaivoja laiturissaan,  joita katsellessa Alfons saattoi helposti kuvitella olevansa oikea merikarhu. Maailman ainoaksi tervahöyrylaivaksi esittäytyvä Mikko sekä höyrykuunari Salama kiehtoivat erityisesti Alfonsin seikkailunjanoista mieltä.

Kaikki karhut kannelle! Laiva on lastattu mansikoilla, herneillä ja varhaisperunoilla!

Puurunkoisen tervahöyry Mikon syntymävuosi on 1914, jolloin se rakennettiin Savonlinnan konepajalla. Se on kuljettanut kuuden solmun nopeudella puutavaraa ja muuta rahtia Saimaan rannoilta Suomenlahden kaupunkeihin useita vuosikymmeniä aina 1970-luvulle saakka, jolloin se lahjoitettiin Savonlinnan kaupungille ja pääsi lopulta museolaivaksi. Alfons mietti kuinka nopea solmu mahtaa olla, koska se tiesi maailmassa olevan monenlaisia solmuja - solmuja, jotka ovat helppoja ja siksi nopeita sekä solmuja, jotka ovat karhun käpälille konstikkaita ja siksi hitaita.

Alhaalla laivan ruumassa Alfons kuunteli aaltojen ääntä niiden osuessa laivan kylkeen. "Olen vedenpinnan alapuolella ja silti kuivassa!" se hieroi korviaan hämmästyneenä.

Alfonsin neuvo kuuluu, että vesillä liikuttaessa tulee aina olla oikeanlaiset varusteet, ja koska rantaan kytketty laiva todistettavasti keinuu laineilla, tarkoittaa se kiistämättä sitä, että on parasta varustautua asianmukaisilla turvavarusteilla. Alfons huomasi myös, että sen oranssinväriset kellukeliivit ovat täsmälleen oikeata tyyliä, ajaton klassikko.

Ruuman jälkeen Alfons kävi hämmästelemässä miehistön hyttiä. Kuinka kodikasta! Alfons mietti millaista olisi seilata Mikolla Saimaan aallokon yrittäessä heilutella tervahöyryä, katsella ulos sänkykomeron pyöreistä ikkunoista ja keittää puuroa pikkuisessa keittiössä.

Höyrykuunari Salaman nimikin jo kertoo, että sillä on hurjia tarinoita kerrottavanaan. Viipurin konepajalla vuonna 1874 rakennettu kuunari oli ajalle tyypillisesti varustettu sekä purjeella että höyrykoneella, ja se liikennöi 7,5 solmun nopeudella reitillä Joensuu- Savonlinna - Lappeenranta - Viipuri - Pietari. Se teki myös satunnaisia matkoja aina Lyypekkiin saakka kuljettaen sekä matkustajia että rahtia. Syksyllä 1898 Salama upposi matkustajalaiva Ilmarin törmättyä sen kylkeen. Onnettomuuden jälkeen kuunarin nostoyritykset epäonnistuivat ja se jäi vuosikymmeniksi makaamaan järven pohjaan. Vasta vuonna 1971 hyväkuntoisena säilynyt laiva saatiin nostettua pintaan ja se entisöitiin museolaivaksi.

Alfons ei voinut olla ihmettelemättä, kuinka hyvässä kunnossa laivavanhus onkaan, varsinkin kun se on viettänyt moninaisia vuosia veden alla. "Onnekas laiva tai taidokasta entisöintiä", mietiskeli Alfons ja koputteli asiantuntevasti laivan kansilautoja.

Innostunut laivakarhu ja ruori, joka oli peräisin ulkomailta.

Alfons on hyvillään siitä, että laivat ovat varustautuneet pelastusvenein. Onneksi Salaman kauhistuttavassa onnettomuudessa henkilöuhreilta vältyttiin, ainoastaan lasti upposi laivan mukana - ja nostettiin ylös vuosikymmeniä myöhemmin sankarillisessa pelastusoperaatiossa!

Luukku 24:

Kaikuu laulu nallejen, kirkkahasti helkkyen:
Joulu tullut on!
Koristellun joulukuusen läheisyyteen kerääntyneet nallekarhut toivovat, että jokainen voisi tänä jouluna noudattaa rakastetun joululaulun kehotusta "arkihuolesi kaikki heitä" ja toivottavat kaikille Rauhallista Joulun aikaa ja Onnellista Uutta Vuotta!

Luukku 23:

Riippumatta siitä, kuinka lujasti kukin uskoo joulupukkiin tai sen erilaisiin versioihin, tänään voi kukin meistä kuulla mielessään säkeen "Joulupukki matkaan jo käy". Tuo myyttinen ukko kiehtoo hämmästyttävine saavutuksineen varsinkin lasten mieltä, eivätkä nallekarhutkaan ole poikkeus. Myös Halosenniemen lasten aattoillan odotettu vieras oli joulupukki, jonka kerrotaan saapuneen tulipunaisella hevosella aivan kuin saduissa. Pukin hevonen oli kepeä ja nopealiikkeinen, eikä sen kavioista jäänyt jälkiä. Tulonsa pukki ilmaisi vasta eteisessä kelloja kilistämällä. Huomenna monet silmäparit katselevat ulos ikkunoista ja odottavat näkevänsä vilahduksen pukista, millä kulkuvälineellä sitten kulkeekaan.

Luukku 22:

Lahjapaketit ja niiden piilot aiheuttavat jännitystä nallekarhujen keskuudessa. Aina välillä tekee mieli tarkistaa, ovatko piilotetut paketit yhä piilossaan. Jos on oikein kuriton olo, saattaa joku nalleista hieman seikkailla katselemassa, josko jokin varomaton lahjakätkö löytyisi. Tietenkään siinä tapauksessa ei lahjaa voi avata, mutta sitä voi ihastella, ehkä varoen nuuhkia ja kenties käpälällä hiukan koskettaa.

Luukku 21:

Talvipäivänseisaus on vuoden lyhyin päivä. Huomisesta alkaen päivät alkavat jälleen pidentyä ja kurotella kohti kevättä. Nallekarhujen mielestä joulun ajan pimeys on myös tunnelmallista, kun voi omissa ajatuksissaan keskittyä valoisiin asioihin, vuodenvaihteen juhliin ja läheisiin. Nallet ihastelevat Rudolf Koivun talvista kuvitusta lapsista lumisen metsän hämärässä. Nallet pohdiskelevat, miksi pimeinkään talvipäivä ei ole täysin pimeä silloin kun on lunta, ja kuinka pehmeäluminen ja hämärä metsä voikaan tuntua niin turvalliselta pimeydestä huolimatta.

Luukku 20:

Pekka Halosen maalaama "Maija ja Yrjö" -teos kuvaa taiteilijan puolisoa ja heidän esikoistaan. Madonnamainen äiti ja lapsi -aihe vie talven sydämessä katselijan ajatukset joulun kertomuksiin, pieneen talliin ja sen vieraisiin. Nallejenkin mielestä joulun sanomaan kuuluu olennaisesti lähimmäisenrakkaus ja toistemme tukeminen.