Luukku 24:

Kaikuu laulu nallejen, kirkkahasti helkkyen:
Joulu tullut on!
Koristellun joulukuusen läheisyyteen kerääntyneet nallekarhut toivovat, että jokainen voisi tänä jouluna noudattaa rakastetun joululaulun kehotusta "arkihuolesi kaikki heitä" ja toivottavat kaikille Rauhallista Joulun aikaa ja Onnellista Uutta Vuotta!

Luukku 23:

Riippumatta siitä, kuinka lujasti kukin uskoo joulupukkiin tai sen erilaisiin versioihin, tänään voi kukin meistä kuulla mielessään säkeen "Joulupukki matkaan jo käy". Tuo myyttinen ukko kiehtoo hämmästyttävine saavutuksineen varsinkin lasten mieltä, eivätkä nallekarhutkaan ole poikkeus. Myös Halosenniemen lasten aattoillan odotettu vieras oli joulupukki, jonka kerrotaan saapuneen tulipunaisella hevosella aivan kuin saduissa. Pukin hevonen oli kepeä ja nopealiikkeinen, eikä sen kavioista jäänyt jälkiä. Tulonsa pukki ilmaisi vasta eteisessä kelloja kilistämällä. Huomenna monet silmäparit katselevat ulos ikkunoista ja odottavat näkevänsä vilahduksen pukista, millä kulkuvälineellä sitten kulkeekaan.

Luukku 22:

Lahjapaketit ja niiden piilot aiheuttavat jännitystä nallekarhujen keskuudessa. Aina välillä tekee mieli tarkistaa, ovatko piilotetut paketit yhä piilossaan. Jos on oikein kuriton olo, saattaa joku nalleista hieman seikkailla katselemassa, josko jokin varomaton lahjakätkö löytyisi. Tietenkään siinä tapauksessa ei lahjaa voi avata, mutta sitä voi ihastella, ehkä varoen nuuhkia ja kenties käpälällä hiukan koskettaa.

Luukku 21:

Talvipäivänseisaus on vuoden lyhyin päivä. Huomisesta alkaen päivät alkavat jälleen pidentyä ja kurotella kohti kevättä. Nallekarhujen mielestä joulun ajan pimeys on myös tunnelmallista, kun voi omissa ajatuksissaan keskittyä valoisiin asioihin, vuodenvaihteen juhliin ja läheisiin. Nallet ihastelevat Rudolf Koivun talvista kuvitusta lapsista lumisen metsän hämärässä. Nallet pohdiskelevat, miksi pimeinkään talvipäivä ei ole täysin pimeä silloin kun on lunta, ja kuinka pehmeäluminen ja hämärä metsä voikaan tuntua niin turvalliselta pimeydestä huolimatta.

Luukku 20:

Pekka Halosen maalaama "Maija ja Yrjö" -teos kuvaa taiteilijan puolisoa ja heidän esikoistaan. Madonnamainen äiti ja lapsi -aihe vie talven sydämessä katselijan ajatukset joulun kertomuksiin, pieneen talliin ja sen vieraisiin. Nallejenkin mielestä joulun sanomaan kuuluu olennaisesti lähimmäisenrakkaus ja toistemme tukeminen.

Luukku 19:

Nallekarhut heittivät viitat ylleen ja pukeutuivat kuin Kuningas Herodes, Murjaanien kuningas, Knihti ja Mänkki eli tähdenpyörittäjä. Nallet tahtovat juhlistaa joulun sanomaa sekä mainostaa, että Halosenniemessä on mahdollisuus päästä kuulemaan Tiernapoikia sekä muuta jouluista musiikkia tänään 19.joulukuuta.

Luukku 18:

Pois tieltä, lahjajuna kulkee! Nallekarhujen pakettipaja elää kiireistä aikaa. Ystäviä ja sukulaisia muistetaan jouluna pienillä ja vähän suuremmillakin paketeilla, joiden mukana lähetetään paljon lämpimiä ajatuksia. Käärepapereiden ja lahjojen ympärillä käy melkoinen kuhina, ja paketteja kääriessään nallet myös jännittävät kuinka paljon lahjan saaja ilahtuu. Tietenkin nallejen mieltä askarruttaa mitä he itse mahdollisesti saavat tänä jouluna lahjaksi. Kenties värikkään kaulahuivin tai tai vatsaa helliviä herkkuja? Nallejen mielestä lahjat eivät voi olla joulun tärkein asia, sillä sehän on yhdessäolo ja rauhoittuminen arjen hälinän hetkeksi tauotessa, mutta kaunis ele ystävältä lämmittää.

Luukku 17:

Kolmantena adventtisunnuntaina nallekarhutkin sytyttävät toiseksi viimeisen adventtikynttilän. Nallet muistuttavat siitä, että kolmas adventti aloittaa joulurauhaan laskeutumisen.

Luukku 16:

Jouluun kuuluvat kertomukset ja muistelot menneistä ajoista ja sukupolvista. Pienet nallekarhut kuuntelevat, kun isot nallet kertovat tarinoita omista jouluistaan kauan sitten, kun isot karhutkin olivat vielä pieniä karhuja. Sukupolvia yhdistävät perinteet tuovat jouluun juhlan tunnun, mutta nallejen mielestä perinteiden uudistuminen on myös elinehto niiden elinvoimaisuudelle. "Sukupolvien ketjut kuljettavat perinteitä eteenpäin, ja jokainen nallesukupolvi muuttaa niitä hiukan", kertoo maailmaa jo jonkin verran nähnyt karhu ja piirtää ilmaan suuren ympyrän, joka pitää sisällään kaikkien nallesukupolvien elämänviisautta.

Luukku 15:

Tuusulan museo ehdotti taannoin lumileikkejä Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Nallekarhut ovat vahvasti sitä mieltä, että lumileikit ansaitsevat paikkansa aineettoman kansallisen kulttuuriperinnön listassa. Nallet ovat kovin huolissaan siitä, että tulevaisuuden leikit leikitään ilman lunta ja lähettävät runsaasti kannustavia terveisiä kaikille leudossa säässä sinnitteleville lumiukoille!

Luukku 14:

Kun museot ovat sulkeneet joulun ajaksi ovensa, nallekarhut ovat ottaneet itselleen vapauden kuljeskella museorakennuksissa hämmästelemässä taideteoksia. Eräs erityisen vaikuttava teos nallejen mielestä on Eero Järnefeltin maalaama muotokuva Kellokosken ruukinpatruuna Carl Fredrik Carlanderista. Ruukinpatruuna on nallejen mielestä niin vaikuttava, että ne ovat ryhtyneet haaveilemaan ottavansa itsekin käyttöön tittelin "patruuna" ja kenties tilaavansa komean muotokuvan joltain arvostetulta nalletaiteilijalta. Yleisö pääsee ihastelemaan ruukinpatruunan muotokuvaa Halosenniemessä jälleen tammikuun 6. päivänä.

Luukku 13:

Päivän lyhyen valoisan ajankohdan aikaan nallekarhu istahti katselemaan ikkunassa avautuvaa, Halosen maalausta muistuttavaa näkymää ja mietti vuodenkierron ihmeitä, talvipäivän lyhyyttä, lumen valoa ja asioita, jotka tuovat valoa pimeyteen. Sen mieleen juolahti Lucia -neito, jonka päivää vietetään vuosittain 13. päivä joulukuuta. Tuolle päivälle sijoittui ennen muinoin myös talvipäivänseisaus ja siksi Lussin yö tunnettiin vuoden pisimpänä. Lucian päivää vietetään yhä nykyäänkin valon päivänä keskellä pimeintä vuodenaikaa. Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoiseen mekkoon, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun, tuo valoa talven pimeyteen.

Luukku 12:

Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun;
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.

Nallekarhut rakastavat Viktor Rydbergin klassista Tonttu -runoa. Se jos mikä saa nallejen mielen virittymään joulun tunnelmaan. Runon moniaiset säkeet on ruotsinkielisestä alkuteoksesta Tomten suomentanut Valter Juva vuonna 1926. Kirjaseksi painetun runon, jota nalle ei käpälistään tahdo laskea, on kuvittanut itse Martta Wendelin. Nallen mielestä joulu on parasta aikaa lukemiselle, mielikuvitukselle ja kauniille kuvituksille!

Luukku 11:

Pekka Halonen rakasti Halosenniemen talvea. Kotiniemen lumen peittämät puut ja jäinen rantaviiva olivat monien hänen maalaustensa aiheina. Ohuen alkutalven lumipeitteen alla lepäävä Halosenniemi huokailee lähestyvän joulun rauhaa. Tavallisesti vilkkaat nallekarhutkaan eivät tohdi häiritä talovanhuksen lepoa, vaan keventävät askeleitaan kunnioittaakseen talvilevon hiljaisuutta. 

Luukku 10:

Nallekarhut tahtovat muistuttaa, että tänään, toisena adventtisunnuntaina, järjestetään Erkkolassa oopperalaulaja Helena Juntusen konsertti. Konsertti päättää kehutun Confinus -näyttelyn ja nallet toivovat, että toisen syttyvän adventtikynttilän tapaan konsertti tuottaisi kuulijoilleen jouluiloa.

Luukku 9:

Nallekarhut kuulivat, että taiteilijakoti Erkkolan Confinus Finlande -näyttelyssä on esillä kaunista grafiikkaa ja upeita maalauksia suomalaisilta, italialaisilta ja ranskalaisilta taiteilijoilta. Teosten kautta nallekarhut pääsivät hämmästelemään paikkoja, joissa ne eivät olleet itse koskaan päässeet käymään, sekä taiteilijoiden hämmästyttävää taitoa kuvata arkisiakin näkymiä sykähdyttävän kauniisti. Nallet tahtovat muistuttaa, että Confinus Finlande -näyttely on avoinna enää tämän viikonlopun, samoin kuin Erkkolan museopuoti somine lahjaideoineen

Luukku 8:

 

Jean Sibeliuksen syntymäpäivän ja suomalaisen musiikin päivän kunniaksi nallekarhu istahti Maija Halosen pianon ääreen tunnelmoimaan ja kenties haaveilemaan olevansa suuri säveltäjä. Se mietti kuinka Halosten hyvä ystävä, kansallissäveltäjämme Sibelius on joskus istunut saman pianon ääressä improvisoiden, ja melkein haistoi sikarin sauhun.

Luukku 7:

 

Kantele on pienten nallekarhujen mielestä kiehtova soitin. Se on ääneltään kaunis ja vie soinnillaan ajatukset aikojen taa, muinaisten runojen maille. Nallet tietävät kertoa, että Pekka Halonen oli taitava kanteleen soittaja ja viihdytti soitollaan sekä itseään että ystäviään myös Pariisissa koti-ikävää potiessaan. Huomenna vietetään suomalaisen musiikin päivää, eikä nallekarhujen mielestä mikään voi ylittää kanteleen kaunista sointia.

Luukku 6:

 

Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
Pääs seppelöimä suurten muistojen.

Jean Sibeliuksen säveltämän ja V. A. Koskenniemen sittemmin sanoittaman Finlandia -hymnin säkeet soivat pienen nallekarhunkin mielessä suurena juhlapäivänä, kun Suomi juhlii satavuotista itsenäisyyttään. Suomen metsät, vaarat, rannat ja järvet pakahduttavat pienen sydämen ja itsenäisyyspäivä saa nallen mietiskelemään itsenäisyyden merkitystä. Pekka Halosen ja hänen taiteilijaystäviensä sydämissä eli suuri haave saavuttaa omalle kulttuurille ja historialle pohjaava, suomalaiset yhdistävä kansakunta, joka Suomi on saanut olla nyt 100 vuotta. Onnea Suomi!

Luukku 5:

 

Venny Soldan-Brofeldtin tekemä tunnelmallinen kansikuvitus vuoden 1917 Joulupukki -lehteen sai hämmästyneet nallekarhut mietiskelemään, kuinka kunnioitettavan pitkä aika sata vuotta on. Nallet tiesivät, että pian juhlistetaan myös Suomen satavuotista itsenäisyyttä, eli lehden kannella olisi paljon tarinoita kerrottavanaan itsenäisen Suomen ensivaiheista. Pohdiskellessaan kukahan mahtoi saada kunnian esiintyä hienossa vanhassa kansikuvituksessa, nalleille oli kerrottava, että Venny Soldan-Brofeldt käytti kuvituksissaan usein malleina omia poikiaan, Heikkiä ja Anttia.

Luukku 4:

Erkkolan ja Halosenniemen museopuodeista nallekarhut löysivät runsaasti mielenkiintoisia joululahjaideoita toisilleen ja myös itselleen. Esimerkiksi kirjat muuttuvat nallejen mielestä kauniin symmetrisiksi paketeiksi, ja kirjoista on saajalleen iloa pitkän aikaa. Sekä Erkkolan että Halosenniemen puodeista nallejen tassuihin tarttui sekä tietokirjallisuutta että kaunokirjallisuutta, mutta myös ohjekirjoja herkutteluun.

Luukku 3:

 

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina nallekarhutkin sytyttävät kynttilän. Nallet tietävät, että ensimmäinen adventtikynttilä merkitsee odotusta. Pienen ja vielä yksin palavan kynttilänliekin ääressä voi hetken hengähtää ja vaipua rauhallisiin ajatuksiin.

Luukku 2:

 

Joulukorttien lähettäminen on kaunis ele, ja nallekarhutkin tahtovat välittää joulumieltä perinteisen kuvakortin muodossa. Taiteilijakoti Erkkolan museopuodista nallet löysivät paljon kauniita Martta Wendelinin ja Rudolf Koivun kuvittamia kortteja. Niihin sopivat hyvin tämän vuoden joulupostimerkit, joiden kuvitus on Rudolf Koivun käsialaa.

Nallet tahtovat muistuttaa, että kotimaan joulukortit kulkevat postinkantajan laukussa edullisemmalla postimerkillä 12. joulukuuta saakka, mutta hiukan kalliimmilla merkeillä ne pääsevät perille vielä 20. päivä.

Joulukalenteri Tuusulan museon kanssa

Tänä vuonna nallekarhut saivat vastustamattoman työtarjouksen: osallistua Tuusulan museon Facebook -joulukalenterin tekoon! Makeis- ja seikkailupalkalla nallekarhut tietenkin suostuivat esitettyyn tarjoukseen, ja joulukuun 24. päivään saakka täälläkin blogissa on seurattavissa nallejen työsuoritusta. Joulukalenteria voi seurata myös suoraan Facebookista osoitteessa www.facebook.com/tuusulanmuseo. Tietenkin tykkäykset tuovat karhuille hyvän mielen, joten kannattaa käydä painamassa sydäntä tai peukkua.

Luukku 1:

 

Ennen vanhaan joulun aikaan Halosenniemen ateljeen seinille ripustettiin joulunäyttely niistä Pekka Halosen töistä, jotka olivat valmistuneet kuluneen vuoden aikana. Halosen lapset olivat tärkeimmät isänsä kriitikot ja tärkeässä roolissa arvostellessaan ja valikoidessaan näyttelyn teokset. Tänä vuonna Halosenniemen näyttelyn teoksia kävivät arvioimassa arvovaltainen nallekarhuraati, joka antoi Halosenniemen 10.päivä joulukuuta saakka auki olevan "Taide elää" -näyttelyn arvioksi "erinomainen" ja "vaikuttava kokonaisuus".