Karhumme pyytävät anteeksi rakkailta lukijoiltaan, etteivät kuulumiset ole marraskuun aikana blogiin päivittyneet, mutta toivottavasti joulukuu tuo asiaan muutoksen. Kuten olette karhujen touhuja seuratessanne kenties huomanneet, nallekarhut ovat hyvin toimeliasta joukkoa ja tätä nykyä myös hyvin kiireisiä, onhan joukko heitä edustamassa talouttamme kahden museon erikoisnäyttelyissä. Loput nallekarhumme ovat keksineet kiireitä muilla tavoin, kenties vilistellen, kenties säntäillen, mutta joka tapauksessa ne eivät ole malttaneet asettua kameran kuvattaviksi. Ehkä taloutemme tasapaino on järkkynyt, kun puolet asujaimistosta viettää alkutalven poissa kotoa ja kotiin jääneiden on täytettävä sen aiheuttama tyhjiö äänellä ja paukkeella.
Jokin aika sitten taivaalta satoi lunta, ja pakkassää edesauttoi sitä, että lumi myös jäi peittämään maanpintaa. Karhut katselivat ikkunasta kun ulkona satoi putoilevaa, leijailevaa ja ajoittain tuulen yltyessä poukkoilevaa ja ympäriinsä säntäilevää lunta. Pehmoinen lumi sai karhut rauhoittumaan ja ymmärtämään vuoden vaihteen olevan lähestymäisillään, kenties juhlineen ja kynttilöineen, mutta myös hartaine, rauhallisine perinteineen.
Eräänä päivänä pakkanen kiipesi mittarissa pirteästä kirpeäksi ja hiutaleiden leijailu taukosi. Silloin kotoisan talvemme harvinainen vieras, aurinko näyttäytyi talvisen matalalla kiertoradallaan ja kurkisteli mäen ja puiden takaa saaden lumihiutaleet kimaltelemaan kauniisti. Silloin vedettiin ylle nutut, myssyt ja huopikkaat. On aika kahlata vyötärönkorkuisessa hangessa ja pölisytellä lunta!
