Kesä on seikkailujen kulta-aikaa, totesi pikkuinen Alfons -nalle kuullessaan pääsevänsä mukaan matkalle Savonlinnaan. Sen pikkuruinen sydän oikein pamppaili, kun se ajatteli suurta Saimaata ja sen mahtavia selkiä. "Sehän on melkein kuin meriseikkailu", se pohdiskeli sovittaessaan ylleen kirkkaan oranssia pelastusliiviä.
Ehkä Alfons joutui perillä Savonlinnassa aluksi hiukan pettymään, sillä suuri sisävesiseikkailu Saimaalla paljastuikin maakrapujen tallusteluksi tasamaalla, mutta onneksi sekin voi olla hauskaa oikeissa paikoissa. Savonlinnan maakuntamuseolla Riihisaarella on nimittäin uljaita museolaivoja laiturissaan, joita katsellessa Alfons saattoi helposti kuvitella olevansa oikea merikarhu. Maailman ainoaksi tervahöyrylaivaksi esittäytyvä Mikko sekä höyrykuunari Salama kiehtoivat erityisesti Alfonsin seikkailunjanoista mieltä.
 |
| Kaikki karhut kannelle! Laiva on lastattu mansikoilla, herneillä ja varhaisperunoilla! |
Puurunkoisen tervahöyry Mikon syntymävuosi on 1914, jolloin se rakennettiin Savonlinnan konepajalla. Se on kuljettanut kuuden solmun nopeudella puutavaraa ja muuta rahtia Saimaan rannoilta Suomenlahden kaupunkeihin useita vuosikymmeniä aina 1970-luvulle saakka, jolloin se lahjoitettiin Savonlinnan kaupungille ja pääsi lopulta museolaivaksi. Alfons mietti kuinka nopea solmu mahtaa olla, koska se tiesi maailmassa olevan monenlaisia solmuja - solmuja, jotka ovat helppoja ja siksi nopeita sekä solmuja, jotka ovat karhun käpälille konstikkaita ja siksi hitaita.
Alhaalla laivan ruumassa Alfons kuunteli aaltojen ääntä niiden osuessa laivan kylkeen. "Olen vedenpinnan alapuolella ja silti kuivassa!" se hieroi korviaan hämmästyneenä.
Alfonsin neuvo kuuluu, että vesillä liikuttaessa tulee aina olla oikeanlaiset varusteet, ja koska rantaan kytketty laiva todistettavasti keinuu laineilla, tarkoittaa se kiistämättä sitä, että on parasta varustautua asianmukaisilla turvavarusteilla. Alfons huomasi myös, että sen oranssinväriset kellukeliivit ovat täsmälleen oikeata tyyliä, ajaton klassikko.
Ruuman jälkeen Alfons kävi hämmästelemässä miehistön hyttiä. Kuinka kodikasta! Alfons mietti millaista olisi seilata Mikolla Saimaan aallokon yrittäessä heilutella tervahöyryä, katsella ulos sänkykomeron pyöreistä ikkunoista ja keittää puuroa pikkuisessa keittiössä.
Höyrykuunari Salaman nimikin jo kertoo, että sillä on hurjia tarinoita kerrottavanaan. Viipurin konepajalla vuonna 1874 rakennettu kuunari oli ajalle tyypillisesti varustettu sekä purjeella että höyrykoneella, ja se liikennöi 7,5 solmun nopeudella reitillä Joensuu- Savonlinna - Lappeenranta - Viipuri - Pietari. Se teki myös satunnaisia matkoja aina Lyypekkiin saakka kuljettaen sekä matkustajia että rahtia. Syksyllä 1898 Salama upposi matkustajalaiva Ilmarin törmättyä sen kylkeen. Onnettomuuden jälkeen kuunarin nostoyritykset epäonnistuivat ja se jäi vuosikymmeniksi makaamaan järven pohjaan. Vasta vuonna 1971 hyväkuntoisena säilynyt laiva saatiin nostettua pintaan ja se entisöitiin museolaivaksi.
Alfons ei voinut olla ihmettelemättä, kuinka hyvässä kunnossa laivavanhus onkaan, varsinkin kun se on viettänyt moninaisia vuosia veden alla. "Onnekas laiva tai taidokasta entisöintiä", mietiskeli Alfons ja koputteli asiantuntevasti laivan kansilautoja.
 |
| Innostunut laivakarhu ja ruori, joka oli peräisin ulkomailta. |
Alfons on hyvillään siitä, että laivat ovat varustautuneet pelastusvenein. Onneksi Salaman kauhistuttavassa onnettomuudessa henkilöuhreilta vältyttiin, ainoastaan lasti upposi laivan mukana - ja nostettiin ylös vuosikymmeniä myöhemmin sankarillisessa pelastusoperaatiossa!
