Toinen maailma

Vielä jäättömän joen pinnasta heijastuvat näkymät ruokkivat mielikuvitusta pinnanalaisesta maailmasta, joka on kuin meidän näkyvä maailmamme, mutta silti täysin erilainen. Pieni karhu voi miettiä näkymää katsellessaan toista kaltaistaan, joka katselee takaisin veden heijastuksen takaa. Se heilauttaa käpäläänsä samaan aikaan ja yhtaikaa töppää käpäläänsä veden pintaan, jolloin voi melkein tuntea toisen kosketuksen ennen kuin veden pinnan rikkoutuminen aiheuttaa kuvan särkymisen.

Mutta kuinka märältä ja kylmältä siellä toisella puolella näyttääkään tähän aikaan vuodesta!

Ensilumi!

Ei sitä paljoa ollut, eikä sitä oikein lumeksikaan voinut sanoa lämpötilan kivuttua nollan yläpuolelle, mutta hetkeksi se sai maan valkoiseksi ja valkoista maata malttamattomina odottavat otukset iloisiksi.

Aikaisin aamulla jo kauan ennen päivänkoittoa, pimeän vain himmeästi paljastaessa maahan sataneen lumikerroksen, alkoi kuulua ensimmäinen kuiske ja supina. Lunta. Ulkona on lunta! Hennosta supinasta kehittyi pian uninen hyörinä, kun pieniä kumikenkiä ja myssyjä etsittiin kiireellä, jottei kallis lumi ennättäisi sulaa ennen kuin sitä päästään todistamaan lähietäisyydeltä.

Pimeä kuitenkin väistyy nopeasti, ja pienet myssyt ja kumikengät vaelsivat aamun sinisessä valossa talven ensimmäistä, ujoa ja nopeasti pois kiirehtivää lumipeitettä ihmetellen. Ohut ensilumi on niin hauras ja herkkä, tassujen alla nopeasti katoava, tuskin edes olemassa.

Ensilumen aamu on niin erityinen hetki vuodenkierrossa, että silloin ei pieninkään kumikenkäkulkija tohdi hetken herkkyyttä häiritä riehakkuudella. Hartaudella kukin vain ihaili rauhallista maisemaa, joka oli pysähtynyt ihmettelemään ylleen tipahtanutta valkoista kerrosta.

Täältä tulee siili

Koska karhut ovat nyt olleet uneliaita ja jääneet mieluummin viltin laskoksiin lukemaan seikkailukirjoja kuin lähteneet itse seikkailemaan, maailmaa on lähtenyt uteliaana tutkiskelemaan eräs sininuttuinen siili.

Suuriin seikkailuihin tunnettujen löytöretkeilijöiden kanssa saattanut kirjallisuus sai Hermione-siilinkin huimiin suunnitelmiin, jotka koskivat maailman tutkimista läpikotaisin. Korkeinkaan vuori, syvinkään meri tai pölyisinkään aavikko ei estäisi nokkelaa siiliä pääsemästä tavoitteeseensa, eli uusien kulttuurien löytämiseen ja luonnonihmeiden todistamiseen, joihin ainoakaan siili ei vielä ole päässyt osallistumaan.

Ja kuten monille meistä, Hermionellekin kävi niin, että haaveillessaan Hurjista Seikkailuista valaiden ja leijonien kanssa, se päätyi istumaan toimistoon lehtiö sylissään, lyijykynän päätä pureskellen.

Eikä siinä ole mitään väärää, sekin voi olla Hurja Seikkailu.

Talvihorrosta

Selitykseksi näiden päivien blogikirjoittelun verkkaisuudelle ja ajoittaiselle hiljaisuudelle annamme seuraavan selonteon kuvan muodossa:

Metsien karhut asettuvat näihin aikoihin talviunilleen, ja vaikkeivät meidän pienet lelukarhumme varsinaisesti talviuneen vaivukaan, lähestyvä talvi hidastuttaa askelia ja vaivuttaa ajoittain unenkaltaiseen hiljaisuuteen.

Tätä me teemme siihen saakka, kun tulee lunta!