Hyvää kansainvälistä teddykarhupäivää!

Kyllä, teddykarhutkin ovat saaneet oman kansainvälisen juhlapäivänsä, jota vietetään 27.10. Meillä tuo vuotuinen juhla otetaan aina vastaan hyvin juhlallisin mielin ja riehakkain tassunpuristuksin. Samalla mietitään niitä moninaisia lajitovereita ympäri maailman, kaikissa kaukaisissa kulttuureissa ja mieltä kiehtovissa paikoissa, matalalla ja korkealla.

Tällä selfiellä meidän karhumme lähettävät terveisensä maailmalle sekä toivottavat hyvää teddykarhupäivää kaikille!

Puita, karhuja ja puukarhuja

Lokakuun harmaat päivät ja luurankomaisiksi riisuutuneet puut saavat tasaisen harmauden vastavoimaksi peltojen, niittyjen ja rantojen voimakkaat ruskan ja vihreän sävyt, ennen kuin ensilumi litistää viimeisiä voimiaan uhkuvat heinänvarret. Harmaus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki kauneus maailmasta olisi nukkunut talviuneen. Tuosta harmaanvoittoisesta vuodenajastakin kun löytyy paljon kauniita kontrasteja.

Näille päiville ominaista ovat rapisevat polut, tuulenpuuskien mukanaan lennättämät keltaiset lehtikuusen neulaset, pilvipeitteen taakse laskeutuva aurinko ja maailman huomaansa peittelevä hämärä, joka saa hieman sineä siihen yhteen, pieneen hetkeen.

Tätä vuodenaikaa on juhlistettu katselemalla talveksi jo uneen vaipuneita museorakennuksia, jotka ovat sulkeneet kesän jälkeen ovensa muulta yleisöltä ja asettautuneet lepoon. Pienillä karhuilla kuitenkin on sellainen erikoisavain, jolla pääsee kurkistamaan nukkuvia rakennuksia ja kuuntelemaan niiden unihuokailuja.

Leiskuvat lehtikuuset ja neulassade.

Pilvibongaajat

Pilvipeite ja nutun helmaa heilutteleva tuuli unohtuivat katsellessa Pielisen museon vanhoja, ajan koristelemia rakennuksia ja Paaterin sisäänsä piilottamia veistoksia. Kuvanveistäjä Eva Ryynäsen kauniit, puiset veistokset ovat saaneet aiheensa eläinmaailmasta, ja pienet karhut löysivätkin niiden joukosta tuotapikaa omat suosikkinsa.

Teos "Tanssivat karhunpennut".

Museon vitriineissä katselevilta leluilta karhut kyselivät ihmeissään, mikseivät nekin tule ulos leikkimään? Eivät tulleet.

Niin suuri talo, niin sininen hetki, niin kevyen kevyt sade.

Hei heijastus!

Nallen tarina, osa 2.

Tällä kertaa esittäytyvät edesmenneen englantilaisen House of Nisbet-lelutehtaan kasvatit Aloysius ja Nisbet. Molemmat ovat aloittaneet tarinansa Englannissa 1980-luvulla. Merkkinä omasta erityisyydestään molemmat ovat saaneet numeron, jolla ne erottuvat rajoitetusta määrästä kaltaisiaan.

Heidän esikuvinaan ovat olleet eräät englantilaisen kirjallisuuden ja elokuvataiteen tunnetuimmista pehmokarhutähdistä. Tarina alkaa 1920-luvulla Oxfordin yliopistossa, jossa tuleva kirjailija Evelyn Waughn ystävystyi tulevan runoilijan John Betjemanin kanssa. Betjemanilla oli Oxfordissa mukanaan lelukarhunsa Archibald Ormsby-Gore, karismaattinen karhuheppu, joka myöhemmin lainasi olemuksensa Evelyn Waughnin romaaniin Brideshead revisited (1945, suom. Mennyt maailma). Romaanissa lelukarhu sai nimekseen Aloysius.

Kotoisat Aloysius sekä Nisbet "Menneen maailman" ääressä.

John Betjemanin ja Archibald Ormsby-Goren eli "Archien" tiivis kumppanuus innoittikin Waughnia luomaan romaaniinsa yhtä tiiviin parivaljakon. Nuoren lordin Sebastian Flyten ja Aloysius-karhun elinikäinen yhteiselo on mielestäni nähtävissä jopa yhtenä romaanin kantavista teemoista. Maailma heittelee Flyteä säälimättä, mutta uskollisena, tosin äänettömänä kumppanina hänellä on Aloysius.

Waughnin romaanista vuonna 1981 valmistunut filmatisointi aloitti varsinkin Iso-Britanniassa uuden teddy-karhukuumeen ja loi uuden lelukarhutähden, Delicatessenin. Filmatisoinnissa Delicatessen esitti Aloysius-karhun osaa ja elokuvan myötä nousi lopulta maailmanmaineeseen. Tuon vuonna 1907 alkunsa saaneen karhutähden  omisti näyttelijä Peter Bull.

Kenties aikansa tunnetuin arktofiili Peter Bull ryhtyi pehmokarhujen suunnitteluun yhdessä House of Nisbet-tehtaan kanssa jo 1970-luvun lopulla. Heidän yhteistyönään valmistuneet pehmokarhut kantavat titteliä "Bully Bear", ja ne ovat ulkomuotonsa saaneet pitkälti esikuvaltaan Delicatesseniltä. Kaksi näistä lelutehtaan valmistamista erikoisuuksista asuu nykyään meillä. Toinen heistä päätyi meille erään toisen nallekeräilijän kokoelmista, toinen osti lentolipun Englannista Suomeen.

Aloysius-nimeä kantava karhuystävämme käyttää jo tehtaalla sille puettua takkia, kaulaliinaa ja hattua.

Nisbet-karhun kaulassa on puolestaan kaulaliina, jonka se sai niin ikään jo tehtaalta ulos astellessaan. Kaulaliinan matkaan on annettu kaksi pinssiä, jotka muistuttavat karhun alkuperästä: kuuluisaksi nousseesta Delicatessen/Aloysius-esikuvasta, sekä Peter Bullin panoksesta lelukarhujen syntyyn.

House of Nisbetin karhuilla on tassunpohjissaan tehtaan oma merkki todistamassa karhujen alkuperää.

Vaikka House of Nisbetin lelukarhuilla ei kovin montaa vuosikymmentä ikää vielä olekaan, on niillä oma keräilijäkuntansa. Tehdas aloitti nalletuotantonsa vasta vuonna 1976, mikä tekee tehtaasta nallemarkkinoilla varsin nuoren. House of Nisbet-tehtaan tarina omalla nimellään päättyi 1990-luvulle tultaessa tehtaan vaihtaessa omistajaa, joten tehtaan nalletuotannon elinkaari jäi loppujen lopuksi hyvin lyhyeksi, mikä toisaalta vaikuttaa karhujen keräilyarvoon. Itse arvostan House of Nisbet-karhuissani niiden perinteitä kunnioitavaa ulkomuotoa, laadukasta aitoa villamateriaalia ja kasvojen ilmeikkyyttä. Karhuja on jo tehtaalla somistettu paikkauksin, jotka ovat peittäneet iän tuomia kolhuja myös alkuperäisessä karhuesi-isässä.

Rantakoivuja

Kevyt, väistyvä yöpakkanen ja aamun kirkas auringonpaiste tuntuvat poskilla samaan aikaan sekä pirteänä nipistyksenä että rauhoittavana lämpönä.

Kirkas auringonpaiste pakottaa siristämään silmiä, mutta se saa myös keltaiset rantakoivujen lehdet loistamaan. Aurinkoisena syysaamuna koko ympäröivä maailma hohtaa keltaisena. Kauniina kontrastina keltaisen sävyille lainehtii sinisenä heijastuva järvi. Tuollaisessa maisemassa kelpaa maailmaa ihastella, vaikka kirkkaus häikäiseekin pieniä nappisilmiä.

Kuivien, maahan varisseiden lehtien rapina, tuulen hupsuttelu vielä paikoillaan olevissa lehdissä sekä laineiden kevyt liplattelu tuudittavat kulkijan unenkaltaiseen haavetilaan. Rauha saa miltei käsinkosketeltavan olomuodon rantaveteen heijastuvissa väreissä.

Puista lankeavat pitkät varjot raidoittavat polkujen varret.

Keltaisen sävyt moninkertaistuvat rantaveden heijastuksissa.

Näkymää katsellessa lelukarhunkin on mahdotonta katsella huokailematta ja hämmästelemättä syksyn kauneutta ja rikkautta. Talven lepoon laskeutuva luonto näyttää viimeisen ilottelunsa ennen vetäytymistään monikuiseen uneen.

Sorsapari ui läpi veden keltaisten ja sinisten heijastusten toisilleen jutustellen. Suunnittelevatkohan ne muuttoa talveksi etelän lämpöön?

 Valokuvat: H.K. & S.P.

Syysretkiä

Syksy on ehtymätön valokuva-aiheiden lähde. Viimeaikoina onkin metsässä kuulunut paljon puhinaa, kun pienet ja vähän isommatkin karhut ovat kulkeneet puistoissa, metsiköissä ja rannoilla hengittämässä syksyn vahvoja tuoksuja.

 

 

Polun mutka.

Aamut erityisesti ovat jo vallan viileitä, joten lämmin nuttu ja hattu ovat tarpeen. Syksyn viileät tuulet tekevät helposti ikäviä temppuja ja saavat vähintään korvat kovin kipeiksi. Siksi ei kannata ottaa riskiä, vaan etsiä ne lämpimät myssyt ja kaulaliinat komeron perukoilta. Siellä ne eivät lämmitä ketään, paitsi ehkä niitä piiloisia komero-otuksia, joita kukaan ei koskaan näe.

Näihin aikoihin myös metsien karhut kulkevat etsimässä talvipesiään, mutta näillä pienillä karhuilla on jo kaikki kodin mukavuudet. Silloin voi keskittyä vain kuivissa lehdissä rapisteluun ja niiden ihasteluun, kun elämän välttämättömyydet ovat kunnossa. Toki romanttisissa syksyisissä mielikuvitusleikeissä voi olla hauskaa kuvitella asuvansa puun juurakon onkaloissa tai lehtikasoissa, mutta kun muutaman tunnin jälkeen vilu alkaa pureskelemaan tassuja, on houkuttelevaa juosta valmiiksi lämpimään kotiin ja leikit unohtuvat.

Muistona syksystä voi kotiin viedä ainakin yhden lehden.

Valokuvat: H.K. & S.P.