Talven uupumattoman otteen ulottuessa pitkälle toukokuuhun kevät linnunlauluineen ja pörisevine hyönteisineen alkoi jo vaivihkaa tuntua perutulta. Onneksi taivaalta säännöllisesti pudonneiden lumi- ja raekuurojen sijaan maan lopulta tekivät valkoiseksi sinnikkäät valkovuokot, jotka toivat kevään jo liki toivonsa menettäneille otuksille!
Koska pienet nallekarhut ovat kaunosieluisia luonnon ihailijoita ja monet esikuvat ikään kuin velvoittavat heitä kannustamaan sisäisen runoratsunsa villiin laukkaan, vuokkomeren aaltoilua ihastellut karhusemme päätti riimitellä oman runonsa kevään kunniaksi:
Vuokkomeri,
tuokkoseni,
täyteen mahlaa makeaa,
pian saa,
hunajaa,
kun kukat mettä tiukuaa.
Lennä!
Pörriäinen,
älä turhaan kuhnaa,
aikaa hukkaa,
kun herkkuin aika kohta saa.
Pitkällisen pähkäillyn ja hiomisen jälkeen runonsa lausuttuaan pieni Random -karhu, runotaivaan uusin karhutähti, oli silminnähden ylpeä ensimmäisestä runostaan. Se kohensi koreaa, keväisen värikästä huiviaan ja luovutti runonlausuntavuoron puissa luritteleville lintusille.
Valokuvat: S.P.