Elokuun helteissä nallet muistelevat pilvihöttöisiä muistoja kesäkuiselta retkeltä suolle, jossa kasvoi untuvaista tupasvillaa. Kukinnot olivat kuin vanua tikun päässä, taivaan kevyet pilvet kuin samaa untuvaa ja sää vielä maltillisen lämmin. Kesä vasta aluillaan! Nyt samaisilla mättäillä on vain pieniä kumikengän jälkiä, kun suo on puhdistettu oransseina hehkuvista lakoista.
Nuo herkullisiksi todetut lakat olivat kesäkuussa vielä valkoisia kukkia. Kukapa osaisi arvata mitä pienestä kukasta voikaan kasvaa!
Ja suopursun tuoksu sekä huumaa että aivastuttaa! Vahvassa tuoksussa yhdistyvät kesäyön himmeä valo ja öisten lintujen äänet, ehkä myös myöhäisen käen kukunta ja salaperäinen hiipparointi metsässä!
Kiitos sinulle kesä, kun kävit! Vielä ei hyvästellä, mutta tiedämme että piakkoin koittaa taas lähtösi hetki.
