Osa meidän karhuistamme on viettänyt kuluneen talven museossa. Yhteensä 45 vanhaa ja uusvanhaa nallekarhua on vilistänyt museon käytävillä ja aukonut ovia lasivitriineihin. Museon määräaikaisina asukkaina karhut ovatkin tiettävästi viihtyneet varsin hyvin, sillä museossa vietetty talvi ei nähtävästi ole lainkaan huono vaihtoehto talviunille. Museossa kun pääsee tutkimaan vanhoja esineitä, soluttautumaan vitriinien esineistöön ja herättämään hurmiota museovieraissa. Ja hurmion herättäminen ei pienten lelukarhujen mielestä ole lainkaan huono palkka museon näyttelyssä vietetyistä talvikuukausista, vaikka museoon siirtyminen vaatikin niiltä usean sadan kilometrin matkan tärisevän auton kyydissä.
Mainioina museopedagogeina karhut kertovat museovieraille tarinoita museosta, menneisyydestä, karhuna olemisesta sekä siihen liittyvästä elämänfilosofiasta. Museossa nallevanhuksen elämänviisaus saa mahdollisuuden rohkaista niitä, jotka rohkaisua tarvitsevat: "Ei hätää, karva saattaa harventua ja menettää alkuperäistä sävyään, purut mennä sekaisin ja nivelet löystyä, mutta mikäli silmät eivät putoa, ne jaksavat kiiltää vuosikymmenestä toiseen, lasia kun ovat. Ja jokainen halaus tuo vain lisää karismaa."
