Karhujen muotiblogi

Jos luulit tätä blogia lukiessasi, ettei kyseessä ole muotiblogi, erehdyit. Seuraavaksi nimittäin muutamat karhut esittelevät teille omat persoonalliset tyylinsä. "Päivän asu"-kuvat karhuille tosin ovat yleensä "jokapäivän asu"-kuvia, sillä nämä tyyliniekat eivät ole järin innokkaita vaihtamaan nuttujaan toisiin. Ja miksipä vaihtaakaan, sillä miltei jokainen vaate on nimittäin mittatilaustyötä, tietenkin asiansa osaavan karhuräätälin käsialaa.

Vincenz- karhun omaleimaisen tyylin kulmakivenä on hänen turkkiinsa sopivan maanläheisen sävyinen, kierrätyskankaasta valmistettu rusetti, jonka punaista sävyä korostaa kirkkaanpunainen villahattu. Hatun somisteina on käytettty metsä- ja puistoretkiltä tassuihin ja taskuihin kerääntyneet kauniit höyhenet.

Karhutkin haluavat toisinaan korostaa persoonaansa vaattein ja asustein, mutta heilläkin on omat vaatimuksensa vaatteiden suhteen: niiden tulee näyttää hyvältä, mutta myös kestää eläväisten karhujen touhuissa. Ja mikä tärkeintä, karhujen vaatteiden tulee kestää aikaa.

Random -karhulla on päässään kesäinen, ankkurinapilla somistettu hattu suojaamassa kesän kuumalta auringolta. Jaloissaan karhusellamme on nahkaiset jokakarhun nyörisaappaat. Jokakarhun saappaat ne ovat siksi, että niitä pitävät jaloissaan vuorotellen likipitäen jokainen taloutemme karhu, jonka jalkoihin ne vain mahtuvat.

Bertie -karhulla on yllään pilkullinen haalari, joka tarvittaessa palvelee myös uima-asuna. Kauniin kontrastin asun sinisille pilkuille tuo soma keltainen kastelukannu, joka toi helpotuksen puutarhan janoisille kasveille. 

Katsokaa tuota karhun ylvästä katsantoa, kun se luottavaisena tähyilee pilvettömälle taivaalle, kuin vakaasti uskoen tulevaisuuden tuovan myös sopivan pieniä pilviä kasvien lohduksi.

Karhujen vaatteiden tulee kestää aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että kannattaa unohtaa nopeasti vaihtuvat muodit ja heittäytyä suosiolla vanhanaikaiseksi.

Kuuno -karhun herrainliivi on ajaton, ja viimeisen silauksen sen tyylikkyydelle antaa vitja, joka johtaa pienestä taskusta toiseen. Vitjan päässä ei ole taskukelloa (karhut ovat niin ajattomia), vaan medaljonki, johon on kätketty kenties kaikkein rakkaimman kuva, suortuva pehmeää turkkia tai kenties kurkkupastilleja.

Jalon karhun haaveet

Oma kartano keskellä Englannin maaseutua, jalopuiden rajaamien laidunaukeiden ympäröimänä, tai kenties sumuisten nummien reunustama kivinen linna Skotlannissa! Paikka, jossa vanhat seinät kuiskisivat sukupolvien takaisia tarinoita ja jokainen kuljettu askel olisi nähtävissä korkeissa, koristeveistetyissä portaikoissa. Niistä haaveilee Forrest-karhu, joka uskoo kantavansa vanhojen, ylväilen sukujen perintöä täytteessään. Kenties jonain päivänä joku huomaa, että tuolta uljaalta karhulta puuttuu sille kuuluva, kunniakas titteli tiluksineen ja lahjoittaisi pienelle karhulle linnan. Edes aivan pienen. Ja jos päärlin tai kreivin arvoja ei riitä jaettavaksi pienille karhuille, myös tilanhoitajan tehtävät voisi Forrest ottaa hoitaakseen. Reippaana hän askeltaisi suurilla herrainsa ja rouvainsa tiluksilla ja pitäisi huolta siitä, ettei ainoakaan fasaani hänen ylhäisyytensä metsässä loukkaisi jalkaansa.

Siihen saakka kunnes aiemmin mainittuja tehtäviä uskotaan Forrestille, hän kulkee ryhdikkäänä ihailemassa muiden hallinnassa olevaa arkkitehtuuria vihreässä liivissään ja rintaneulan somistamassa kaulahuivissaan, valmiina milloin tahansa ottamaan vastaan korkean tehtävänsä.

Valokuvat: H.K. ja S.P.