Kuten arvoisat lukijamme ovat huomanneet, ovat karhumme ahkeria museovieraita, mutta sen lisäksi ne ovat myös suuria puistojen ja puutarhojen ystäviä. Nämä mainitut harrastukset kohtaavat museoiden puutarhoissa, joissa yhdistyy historia ja ahkeran puutarhurin kädenjälki. Taidemaalari Pekka Halosen ja hänen perheensä kodin, Halosenniemen puutarhassa Bertie ja Tilly -karhut mykistyivät koreiden perinnekasvien väririkkaudesta ja vanhojen puiden varjostamista, hämyisistä nurmikentistä.
Halosten 1900-luvun alussa raivattu puutarha oli jo varhaisessa vaiheessaan hyvin runsaslajinen hyöty- ja koristekasveineen. Siellä kasvoivat erilaiset hedelmäpuut, marjapensaat, juurekset, kaalit ja salaatit, puhumattakaan tomaateista, joita talon taiteilija-isäntä maalasi mielellään omiin teoksiinsa. Vaikka puutarha nykyisellään on vain pieni osa alkuperäisestä, antaa se silti kävijälleen käsityksen siitä, mikä merkitys omalla puutarhalla oli mahdollisimman suureen omavaraisuuteen pyrkivällä taloudella. Tilly -karhukin katseli tiluksia ilmiselvästi haaveillen omasta ryytimaasta ja tillipenkistä.
Kellokukat kumartelivat Bertie -karhulle tervehdyksensä ja Bertien oli pakko jäädä hetkeksi kuulostelemaan, kuuluuko kukkasista kilinää.
Puutarhan keskellä puun varjossa törröttää myös punaiset rattaat, jollaiset puutarhan alkuperäinen omistaja, taidemaalari Halonen ikuisti useisiin maalauksiinsa.
Kuten Halosenniemen lapset ovat aikoinaan kärryillä leikkineet, halusivat myös Bertie ja Tilly kokeilla kärryjen tuntua.
Jos rattaat eivät olisi olleet sidottuina paikalleen, olisi pieni karhukaksikko kenties rymistellyt niillä mäkeä alas ja huudellut muita puutarhassakulkijoita antamaan tietä punaisena kiitäville puurattaille.
Museon puutarhassa oli viehättäviä vanhoja polkuja, joita seuraten pääsi kulkemaan monien erilaisten kukkapenkkien, istutusten ja kasvillisuuden vieritse. Erityisesti lehtevät kaalit ja lasimajoissaan piileskelevät tomaatit sekä puissa hiljakseen kasvavat omenat kiehtoivat herkkusuiksi tunnettuja karhuja. Polkuja seuraten pääsivät karhut myös kallioiselle rannalle, joka loivasti vietti kohti Tuusulanjärveä. Aikanaan järvi houkutteli ympärilleen asumaan monia aikansa tunnetuimpia taiteilijoita.
Ja koska karhut päättävät joskus kaikesta kiltteydestään huolimatta olla hiukan kurittomia, Bertie -karhu löytyi kipittelemästä pitkin kaatunutta puunrunkoa keskellä puutarhaa rajaavaa luonnonsuojelualuetta! Kun kyltit kieltävät luonnonsuojelualueella kulkemisen, nalle heittäytyi viattomaksi ja kertoi, että aurinko häikäisi hänet niin, ettei hän huomannut kieltoa laisinkaan.
Ettei vain loppukesän mittaan puutarhaseikkailijoista kehkeytyisi vielä omenavarkaitakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti